Pyreneittenmastiffit:
Aikoinaan Espanjassa tavattiin nallekarhumaisia, kookkaita koiria. Näitä koiria käytettiin lähinnä suojaamaan karjaa pedoilta. Näihin puhtaanvalkoisiin koiriin oli ihastunut myös Ranskan kuningas Ludvig XIV, jota kiehtoi kaikki erikoinen. Samanaikaisesti Ranskan hovin lisätessä koirakantaansa jatkoi rotu myös omaa tehtäväänsä. Pyreneitten Espanjanpuoleisella Aragonian alueella. Susikannan kadottua vuoristosta kävi näiden suurien koirienpitäminen omistajilleen liian kalliiksi. Tarpeettomana rotu uhkasi kuolla sukupuuttoon. Rodun pelasti neljän miehen joukko 1970-luvulla, kun he alkoivat aktiivisesti etsiä jäljelle jääneitä yksilöitä. He löysivät n.70 koiraa, joiden avulla jalostustyö aloitettiin. Omaksi roduksi järjestelyn yhteydessä rodulle annettiin nimi Mastin de los Pirineos eli Pyreneittenmastiffi. Suomeen ensimmäiset pyreneittenmastiffit tulivat Espanjasta
vunna 1985.
Ulkonäkö
Pyrenettenmastiffin on annettava itsestään massiivinen ja arvokas vaikutelma. Sen turkin on oltava tiheää, paksua ja melko pitkää sekä laadultaan karkeaa. Väritykseltään koira voi olla joko valko-musta, valko-harmaa-valko-ruskea, valko-hiekka tai valko-brindle. Päävärinä tulee kuitenkin olla aina valkoinen, tummempi ns. maski pakollinen. Kaksoiskannukset takajaloissa ovat toivottavat. Pyreneittenmastiffiuroksen tulisi olla 81 cm ja nartun 72-75cm. Aikuinen koira painaa n.70-90 kg
Luonne ja soveltuvuus
Pyreneittenmastiffin luonteessa näkyy vielä nykyään selvästi sen alkukantaisuus, ja sen kerrotaan olevan jopa suttakin ovelampi. Rodun käyttötarkoitus on aiemmin ollut suojelu ja vartiointi, erityisesti maatiloilla, jonkin verran myös nykyisin. Pyreneittenmastiffi on lähinnä erinomainen seurakoira joka soveltuu hyvin myös lapsiperheisiin, sillä koira asettuu omasta tahdostaan laumassa aina ihmisen alapuolelle. Sillä sanotaan olevan myös erityisen hyvä itsehillintä ja kyky vaistota omistajansa mielialat (allekirjoitan tämän omasta kokemuksestani). Pyreneittenmastiffi ei ole laisinkaan huomionkipeä, mutta se on kuitenkin aina läsnä ja omistajansa käytettävissä. Omalle perheelleen koira on hyvätahtoinen ja säyseä, mutta vieraita kohtaan se on peloton.Narttuja pidetään yleensä uroksia varautuneempina. Sopeutuvaisen luonteensa ja paksun turkkinsa puolesta rotu soveltuu myös ulkokoiraksi.
Terveys ja turkinhoito
Pyreneittenmastiffia pidetään kohtalaisen terveenä rotuna.Rodussa on tosin esiintynyt perinnöllistä lonkkavikaa. Kyynärnivelissä ongelmia on esiintynyt kuitenkin suhteellisen harvoin. Kasvavan pystiffin ruokintaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota, jotta vältyttäisiin kasvuhäiriöiltä. Pystiffin paksun turkin hoidoksi riittää säännöllinen harjaus n.kerran viikossa, korvantakuset takkuuntuvat helposti. Turkki on likaa hylkivä, joten sitä ei tarvise pestä kovin usein.
